28. marraskuuta 2015

Miten tunnistaa anoreksian uusiutuminen?

Kirjallisuuden mukaan anoreksian uusiutumisen eli relapsin keskeisinä tunnusmerkkeinä pidetään
  • painon laskua alle BMI 18,5 tai 85 % tavoitepainosta
  • sellaista ruuan saannin rajoittamista, joka johtaa painon laskuun
  • syömishäiriöajatusten (kuten painon tai koon yliarvioimisen) lisääntyminen
  • kompensatorisen käyttäytymisen (kuten pakkoliikunnan, oksentamisen ja laksatiivien, peräruiskeiden tai nesteenpoistolääkkeiden käytön) lisääntymistä ja/tai ahmimista
  • tytöillä/naisilla kuukautisten poisjäämistä tai kierron häiriintymistä
  • fyysisten aliravitsemuksen merkkien ilmaantumista (esim. matala verenpaine, hidas pulssi, raajojen kylmyys, hiustenlähtö, huimaus)
On kuitenkin selvää, että tällaiset oireiden ja löydösten - erityisesti fyysisten - ilmaantuminen on jo merkki varsin pitkälle kehittyneestä relapsista. Jotta anoreksian uusiutumista voitaisiin paremmin estää, pitäisi tunnistaa ja ymmärtää paremmin uusiutumisen mekanismit ja varhaisemmat merkit. Alla oleva kuva selventää uusiutumisen etenemistä. 
Relapsin vaiheet (Perspect Psychiatr Care. 2012 Jul;48(3):149-55)
Ensimmäisessä vaiheessa (aikajanan kohta 1) henkilö on stabiili. Hän pystyy ylläpitämään iän ja pituuden mukaista painoaan ja toimimaan kotona, koulussa tai työelämässä ja sosiaalisissa ympyröissään normaaliin tapaan. Vaikka hänellä olisi ajoittain anorektisia ajatuksia, hän pystyy vastustamaan niitä eikä toimi niiden mukaisesti.

Toista vaihetta (aikajanan kohta 2) voisi kutsua lieväksi relapsiksi. Tällöin anorektiset ajatukset lisääntyvät yleensä jonkin triggerin eli laukaisevan tekijän vaikutuksesta hetkellisesti. Henkilön käytöksessä voi huomata ajoittaisia  merkkejä kompensoinnista. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi turvaruokien valitseminen ja haastavien ruokien välttäminen sekä välipalojen jättäminen väliin kiireeseen tai muuhun "viattomaan" syyhyn vedoten.

Kolmas vaihe (aikajanan kohta 3) on jo kohtalainen relapsi. Anorektiset ajatukset ovat vallalla suurimman osan aikaa, ja henkilö alkaa käyttäytyä enenevästi niiden mukaisesti. Syödyt ruokamäärät vähenevät, liikunnan määrä lisääntyy eikä lisääntynyttä energiankulutusta korvata millään. Tapa liikkua muuttuu pakonomaiseksi. Henkilö voi alkaa harjoittamaan tyhjentäytymiskäyttäytymistä. Paino alkaa laskea ja sairaudentunnottomuus lisääntyä. Tässä vaiheessa käyttäytymisen sairaalloiset piirteet ovat yleensä jo ulkopuolisenkin nähtävissä, mikäli asiaan kiinnitetään huomiota.

Neljännessä vaiheessa (aikajanan kohta 4) ollaan täysimittaisessa relapsissa. Henkilön paino tippuu alle 85 prosentin ideaalipainosta, kuukautiset loppuvat ja syömishäiriöajatukset pyörivät päässä tauotta. Henkilö eristäytyy perheestään ja ystävistään alkaen harjoittaa rajoittamista, kompensointia ja/tai tyhjentäytymistä. Sairaudentunnottomuus on jälleen tavanomaista.

Uusiutumisen merkkien kieltäminen on yleistä, inhimillistä ja ymmärrettävää - yksi anoreksian asettamista ansoista. Relapsin alkuvaiheessa henkilö saattaa kokea häpeää lisääntyvistä oireista, eikä haluaisi tunnustaa muille tarvitsevansa uudelleen apua. Myös pelko itsenäisyyden menetyksestä tai joutumisesta uudelleen tarkkailun alaiseksi jarruttaa usein avun pyytämistä. Sairaudentunnottomuuden lisääntyessä henkilöltä itseltään muuta kuin kieltämistä ei voisi odottaakaan. Myös läheiset saattavat kieltää selvätkin uusiutuman merkit, sillä ajatus tilanteen huononemisesta on useimmiten hyvin tuskallinen. Jokainen perheenjäsenen anoreksian kokenut toivoo, ettei samaa tarvitsisi enää koskaan käydä läpi. Sen verran rajusti ja monelta kantilta sairaus yleensä vaikuttaa perheen elämään.

Jokaisessa relapsin vaiheessa on mahdollisuus puuttua asioiden kulkuun, mikäli kehitys havaitaan, tunnistetaan ja tunnustetaan. Mitä aiemmin puuttuminen tehdään, sen parempi mahdollisuus on (suhteellisen vähillä toimilla) pysäyttää ei-toivottu kehitys ja palata stabiiliin tilaan. Uusiutumisen ehkäisyssä vanhemmilla on jälleen tärkeä sijansa. Empatia, kärsivällisyys ja sitkeys ovat olennaisia ominaisuuksia läheiselle. Keskustelussa kritiikin ja pettymyksen julkituomisen välttäminen sekä avoimet kysymykset ovat tärkeitä (kts. motivoiva keskustelu).

- N -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelu on hyvästä! Toivomme asiallisia ja rakentavia kommentteja nimellä, nimimerkillä tai ilman nimeä. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.